Cicin Harrastukset
Cicin Tulokset

Toista koiraa oltiin pohdittu hyvin kauan, mutta kun mainitsin koirasta niin ajatus lähti sitten liikkeelle. Ensin etsittiin vain sekarotuista pentua, mutta kun pentuja ei näyttänyt olevan kyselimme koiraa eläinsuojeluyhdistykseltä. Silloin ei koiria löytynyt sieltäkään, joten aloimme miettimään rotukoiraa. Koiran tulisi olla pieni, sen pitäisi jaksaa mennä pitkiä lenkkejä ja olla helppohoitoinen. Joten päädyimme jackrussellinterrieriin. Äidin työkaveri itse asiassa mainitsi rodusta ja sittenhän alkoi netissä surffailu.

Seuraavaksi piti löytää pentue. Menimme Suomen Jackrussellinterrieri ry:n sivuille ja sieltä löysimme ilmoituksen Sonate's kennelin pennuista. Ja innostuimme myös siitä, että kasvattaja suhteellisen lähellä. Äiti soittikin samana iltana Maaritille ja kyseli pennusta. Seuraavana päivänä ilmoitimme halumme tulla katsomaan pentuja. Muistan varmaan ikuisesti sen, kun yksi kuudesta pennusta käveli luoksemme jotenkin sen oloisena, että otatteko te nyt minut? Olin kyllä ihan heti myyty ja onneksi se pentu, tuleva Cicimme oli ainut varaamaton. Tapaamisemme jälkeen alkoi kahden ja puolen viikon pitkä odotus.

21.9. kohdistimme suuntamme Maaritin luo hakemaan pientä Ciciämme. Nimen keksin minä Maaritin antamasta nimestä Camilla. Se on lyhyt, ytimekäs ja kuvastaa Ciciä hyvin, mutta en vain tiedä millä tavalla. Hyvä se oli silti. Cici oli trimmattu ja tunnistaminen oli hieman vaikeaa. Kaikki näyttivät ensin aivan samalta, mutta kyllä Cicin sieltä joukosta erotti. Ainut joka oli muuten aivan valkoinen paitsi päästä. Vanhemmat koirat juoksentelivat ympäriinsä leikkien. Sellaista meillekkin olisi tulossa. Luuloni osuivat väärään.

Ensimmäisinä viikkoina neiti vain nukkui jatkuvasti eikä ollut valveilla juuri ollenkaan. Syliin se halusi kuitenkin aina käydessään nukkumaan. Ulkona ei viitsitty olla paljoa, kun oli hirmuisen kylmä. Ostimme Cicille soman takin, mutta neiti ei itse pitänyt siitä. Aika omituista. Ensimmäisten rokotusten jälkeen uskallettiin lähteä jo hieman lenkkeilemään eli pihatieltä sata metriä ja takaisin kotiin. Nopeasti se sitten kuitenkin kasvoi ja lenkit pitenivät.

Ciciä kun miettii tulee mieleen ensimmäisenä, että onko tuo nyt ihan oikeasti terrieri. Ulkonäöltään tietenkin sen huomaa heti, mutta luonteeltaan Ciicca on hyvin rauhallinen. Toimintaa löytyy tietenkin, mutta kotona kun ollaan Cici joko nukkuu, syö tai nakertelee luutaan. Ehkä on parempikin että ulkona purkaa energiansa ja sisällä sitten ottaa rauhallisesti. On niitä kauhukertomuksia tultua kuultua, mitä toisten terrierit ovat keksineet.

Pikkunen tulee myös hyvin toimeen toisten koirien kanssa ikään ja kokoon katsomatta. Ennakkoluulottomasti tyttö menee tutustumaan, mutta jos tulee kielteistä palautetta tutustumisyrityksestä jättää Cici uuden kaverin sikseen. Kuitenkin lenkillä Cici saattaa haukahtaa isoille mustille koirille jotka kulkevat kauempana, mutta tuttavuutta tehtäessä ei tätä piirrettä edes muista.

Ego on suuri kuten terrierillä yleensäkkin. Luonnetta enemmän kuin kokoa ja Cici luuleekin olevansa pomo. Muita koiria pitää itsensä alapuolella, mutta toisien russelien seurassa Cici jää kakkoseksi. Ja onhan Cici yrittänyt nousta arvojärjestyksessä ylöspäin kotonakin, mutta yrityksiksi on jäänyt ja saa jäädäkkin. Joten olemme suuremmilta ongelmilta välttyneet kun arvoasteikko on kaikkien tiedossa.

Vaikka silloin pentuna ruoka olisi maistunut liiaksikin, nyt ruokahalu on pienentynyt. Treenatessa namipalkka on kuitenkin kivempi kuin leikki, mutta päivittäistä ruokaa saadessa tätä ei voisi uskoa. Kaipa Cici sitten on vain nirso. Ei se silti miltään aliravitulta näytä taikka vaikuta. Tärkein on se, että jotain edes syö.

Polvet: 0/0
Silmät: Ok

Cici on ollut vuoden ikään mennessä täysin terve, paria pahoinvointia lukuunottamatta. Eläinlääkärissä ollaan käyty vain kerran rokotusten ja pakollisten käyntien lisäksi. Ihmeteltiin, että miksi Cici käveli huonosti ja syynä olikin vain anturoiden puhki meneminen. Tuli siinä jo pahempiakin ajateltua.

Syksyllä tarkistetuttiin polvet ja keväällä tarkistutettiin silmätkin. Nyt on ainakin todettu koiruus terveeksi näiden rodulle tavanomaisissa tarkastuksissa. Hyvä näin, toivottavasti tilanne ei muutu..